Musiikilla on tie sydämeen

Kasvatuksen kanttori Anna Karjalainen tietää, miten musiikki vaikuttaa ihmiseen. Vauvamuskarin pienokainen pysähtyy kokemaan rytmiä, alakoululainen löytää kuorolaulun kautta äänensä ja kirkossa kävijälle virret vievät hengellisen sanoman sydämen tasolle.

Anna on työskennellyt Muuramen seurakunnan kasvatuksen kanttorina viisi vuotta. Toimenkuva on kanttorin virassa varsin erikoinen, sillä työssä yhdistyvät sekä perinteinen kirkkomusiikki että lasten musiikkikasvatus.

- Olen aivan etuoikeutettu, saan tehdä itseni näköistä työtä. Pääsen käyttämään työssäni luonteelleni ominaisia vahvuuksia, kuten luovuutta ja herkkyyttä. Olen myös pystynyt säilyttämään leikkisyyden työssäni, se on suuri ilo!

Kasvatuksen tiimiin kuuluu kanttorin lisäksi nuoriso-ohjaajia, perhetyöntekijöitä ja kasvatuksen pappi. Syys- ja kevätkaudella työ painottuu muskariryhmien ja lapsikuoron ohjaamiseen. Kesällä vuorossa ovat rippileirit, joissa kanttorit vastaavat musiikista.

Kasvatuksen kanttorin työhön kuuluu myös jumalanpalvelusten, häiden ja hautajaisten musiikista vastaamista ja toiminnan suunnittelua, sekä seurakunnan eri tapahtumien musiikin koordinointia yhdessä aikuistyön kanttorin kanssa. Pääpaino työssä on kuitenkin lasten musiikkikasvatuksessa.

Syntynyt muusikoksi

Anna oli 5-vuotias, kun hän ilmoitti vanhemmilleen määrätietoisesti ryhtyvänsä isona Parikkalan kirkon kanttoriksi. Ennen kuin pikkutytön haave toteutui, hän sijaisti kanttoria Savonlinnan seurakunnan sunnuntaimessuissa ja toimituksissa 12-vuotiaasta alkaen. Ajokortin saatuaan Anna pääsi lopulta soittamaan Parikkalan kirkon urkuja sydämensä kyllyydestä ja tekemään musiikkityötä seurakunnassa useana kesänä ja jouluna. 

Kansan Raamattuseura oli Annalle merkittävä hengellinen koti lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän rakasti virsiä ja oppi niitä valtavan määrän ulkoa kirkossa ja seuroissa, joissa kävi vanhempiensa kanssa. Tämä loi vahvan pohjan tulevalle kanttorinpolulle.

-   Suomalaista virrenveisuuta on sävyttänyt aikojen saatossa 1800-luvun mahtipontinen hidastempoinen virrenveisuu, mutta jos rohkeasti tutustuu eri aikakausien virsiin, voi löytää hyvinkin kepeitä ja kansanomaisia vanhoja virsiä. Hyvä tapa tutustua virsiin on esimerkiksi www.virsikirja.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä . 

Ylioppilaaksi päästyään Annan tie vei luonnollisesti Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan ja kirkkomusiikin aineryhmään.  Hän viihtyi ”sibiksessä” kaikkiaan 6,5 vuotta suorittaen runsaasti myös musiikkikasvatuksen ja pianonsoiton pedagogiikan opintoja.

-   Jos kauan ennen oltiin kanttoriurkureita, nykyään ollaan monipuolisia muusikoita. Kanttori on muusikko, joka tekee hengellistä työtä musiikin kautta.

Kanttoriksi valmistumisen jälkeen Anna aloitti Viitasaaren seurakunnan vakituisena kanttorina vuonna 2015 ja opiskeli työn ohessa vielä neljän vuoden ajan pianonsoitonopettajaksi ja varhaisiän musiikinopettajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on suorittanut lukuisia lyhyempiä musiikkikasvatuksen kursseja työn ohessa.

Rakkaus vie eteenpäin

Anna on usein heittäytynyt ennakkoluulottomasti hullunrohkeisiin ja kokeellisiin projekteihin. Kun Viitasaaren kesäkirkoissa tarvittiin säestystä, eikä sähköjä ollut saatavilla, päätti Anna ottaa haltuun itselleen uuden soittimen – harmonikan. Kokeilu jäi ”päälle”, ja nykyään hän esiintyy mielellään myös tämän perinteisen kansansoittimen kanssa vaikkapa palvelukodeissa tai juhannuksen illanvietoissa.

Pitkästä kokemuksesta huolimatta pieni esiintymisjännitys kuuluu edelleen asiaan eteenkin ennen kirkkokonsertteja.
-   Tärkeää on osata nauraa itselleen. Moka päivässä pitää armon kirkkaana - ei pääse ylpistymään!

Työn vastapainoksi Anna tekee kesäisin pitkiä vaelluksia Pohjois-Norjassa. Talvisin hän hiihtää ja käy kuuntelemassa muutakin kuin kirkkomusiikkia, kuten jazzia ja nykykansanmusiikkia.

Annasta on mukavaa heittäytyä välillä itsekin oppilaaksi ja oppia uutta. Parin viikon välein hän osallistuu Korpilahden pelimannien harjoituksiin sekä kansalaisopiston viulutunneille.

Työn timantteja Annan mielestä ovat ne hetket, jolloin muskarilapsi oivaltaa jotain tai kirkonkävijä tulee kiittämään tapahtuman jälkeen, että kappale kosketti.
-   Koen työni lähetystyöksi myös täällä Muuramessa, tahdon välittää Jumalan rakkautta. Uskon ei tarvitse olla pyngertämistä - se on iloa ja vapautta.

---------------------

Työn ääressä:

Iloa ja leikkiä

Muskari alkaa aina järjestelyllä. Huone laitetaan valmiiksi istuintyynyjä ja soittimia myöten. Jokaisella kerralla on oma teemansa, joka sitoo leikin ja laulun hauskasti yhteen. Annan (ja lasten) suosikkikapistus on ruskea pieni salkku, joka on täynnä ihmeellisiä kapistuksia. Sieltä voi nousta käsinukke tai kortti, melkein mitä vain - se on Annalle itselleenkin välillä yllätys.

Muskarit kestävät kerrallaan 30-45 minuuttia ikäryhmästä riippuen. Lapsilla voi olla hyviä tai huonoja päiviä, mutta yleensä musiikin myötä myös kiinnostus herää ja keskittyminen alkaa.

Laulujen ja leikkien ulkoa muistamisesta on paljon hyötyä työssä, koska muskarihetket ovat niin nopeita ja intensiivisiä. Opettaja ei ehdi vilkuilla kirjoja, vaan hulinassa on toimittava kuin pikajunan kyydissä.

Anna saa usein nähdä lapsen musiikillisen kehityksen ihan pienestä vauvasta leikki-ikäiseen asti. Lapset kehittyvät eri tavalla ja jokaisella on omat vahvuudet. Toiveena on, että seurakunnan muskareista jäisi hyvä muisto, pieni jälki jokaiselle kävijälle.
-   Haluan kannustaa lapsia ja aikuisiakin iloon ja leikkiin!

Teksti ja kuvat: Johanna Sell
Video: Anna Karjalainen