Muuramen kirkko

Sanantie 7, 40950 Muurame

Kirkon remontti on nyt valmis!

Muuramen kirkko valmistui vuonna 1929 Alvar Aallon piirustusten mukaan. Hänen Italiaan suuntautuneen häämatkansa vaikutteet näkyvät kirkossa: Campanile-tyylisessä kellotornissa, pienissä korkealle sijoitetuissa ikkunoissa, siipirakennuksen aurinkokatoksessa, kirkon värityksessä sekä kirkkoa ympäröivässä muurissa. Arkkitehtonisesti kirkko edustaa Pohjoismaista klassisismia.

Kirkko peruskorjattiin 2016 ulkoa ja sisältä arkkitehtitoimisto Ark-Kantosen suunnitelmien mukaan. Peruskorjaus sai alkunsa 1920-luvun rakentamistavasta. Sen seurauksena kirkossa oli useita rakenteellisia ongelmia: laaja lämpövuoto katossa, alttarin kaksoislaatan sisällä ollut puuhake, muottilautojen ja rakennusjätteiden peittäminen kirkon sisätilaan, salaojituksen ja sadevesiviemäreiden puuttuminen.

Peruskorjauksen lähtökohtana taas oli palauttaa kirkko alkuperäiseen asuunsa: kirkko sai alkuperäisen värinsä, alttarikaide palautettiin suorakulmaiseen muotoonsa ja ruusutarhan muuri rakennettiin uudelleen. Nämä olivat itse asiassa Museoviraston vaatimuksia kirkon kunnostamiselle. Alttarin valoaukkoon toteutettiin nyt Aallon siihen suunnittelema messinkinen kynttiläkruunumainen sähkövalaisin.

Kirkon palauttaminen alkuperäiseen asuun toteutui hyvin. Peruskorjauksessa kirkkoon jäi 1979 kunnostuksen jäljiltä vain penkkien istuinosat, kirkkosalin kattolamput ja kirkon sivusalin erottava lasiovi. Sivusalin alakertaan vievien rappujen paikka on vastakkaisessa nurkassa kuin se oli alun perin.

Muuramen seurakunta tilasi aikanaan Aallon toimistolta rakennuksen päätilojen kiinteän ja irtaimen sisustuksen suunnittelun. Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat Muuramen kirkon sisätilan kalusteet kokonaisuudessaan. Kalusteiden muotoilu noudatti 1920-luvun klassisismin eleetöntä muotokieltä. Kirkon värit ovat voimakkaat ja lämpimät.

Simo Lampela
kirkkoherra

 

Muuramen kirkon remontit

Muuramen kirkko on käynyt läpi useampia korjausrakentamisia. Ne eivät ole kohdelleet hyvin aallon käden jälkeä. Ulkoa päin kirkko on korjattu vuonna 1978. Ulkoasuun korjaustyö ei puuttunut.

Sisäpuolelta kirkkoa on sen sijaan muutettu. Leonardo Mosso sanoo kirjassaan kirkon alkuperäisistä sisäväreistä, että ne olivat ”äskettäiset ja harkitsemattomat.” (Alvar Aalto, 1967) Tämä johtikin tyytymättömyyteen seurakuntalaisten parissa. Eräs piispantarkastukseen osallistunut seurakuntalainen sanoi aikanaan Aallon värien olleen joka paikassa ”epäonnistuneen johtuen siitä, ettei professori Aallolla ole värisilmää.”

Kirkon lattia, katto ja penkit ovat olleet alunperin mustat ja seinät valkoiset. Toisen maailmansodan jälkeen väritystä vaihdettiin harmaan eri sävyihin. Viimeisessä peruskorjauksessa sisätiloissa käytettiin runsaasti maalaamatonta puuta valoisamman ilmeen aikaansaamiseksi kirkkoon. Myös kirkon penkit vaihdettiin mukavammiksi istua. Kirkkosalin ja sivusalin välinen puinen paljeovi korvattiin lasiovilla. Samalla kirkon alunperin neliönmuotoinen alttarikaide vaihdettiin puolikaaren muotoiseen alttarikaiteeseen. Myös kirkkoon alunperin kuuluneet tanskalaisen Poul Henningsenin lamput vaihdettiin valoteholtaan suurempiin lamppuihin.

Kirkon viimeistä remonttia arvosteltiin aikanaan voimakkaasti. Värikkäintä kieltä käytti ehkä Maija Kairamo, joka kuvasi kirkon uutta sisäilmettä seuraavasti. ”Ainutlaatuinen klassisismin ja funktionalismin taitekohdassa toteutunut askeettinen interiööri ollaan muuttamassa lakatulla mäntypaneelilla kuorrutetuksi materiaaliromanttiseksi tupamiljööksi.”