Arjen ja pyhän ammattilainen

Suntion työ on paljon muutakin kuin virsinumeroiden asettelua taululle. Kun seurakuntalaiset saapuvat jumalanpalvelukseen, häihin tai hautajaisiin, on suntio tehnyt jo ison osan työpäivästään.

 

”Huomenta” tervehtii suntio Susanna Liikola tyhjää Muuramen kirkkoa joka kerta sisälle astuessaan.
– Liki 100-vuotias rakennus on vanha ja viisas, sen kanssa on parasta pitää hyvät välit, Susanna hymyilee.

Kirkkoa onkin tullut tervehdittyä, tuhansia kertoja. Susanna aloitti työt Muuramen seurakunnassa vuonna 2003 vahtimestarin vuorotteluvapaan sijaisena. Kesät kuluivat silloin hautausmaalla ja talvet sisätöissä erilaisissa käytännön tehtävissä. Monipuolisen työnkuvan kautta hän oppi tuntemaan seurakunnan tilat ja työtavat ruohonjuuritasolta – se oli hyvä oppimatka nykyiseen tehtävänkuvaan.

Usein suntion voi nähdä avaamassa kirkon ovea tai seuraamassa toimituksen kulkua takapenkissä. Työ on kuitenkin etupäässä sellaista, jota seurakuntalaiset eivät näe. Suurin osa työstä tapahtuu ennen toimituksia, suunnitellusti ja ennakoiden. Työpäivät täyttyvät monista pienistä tehtävistä, joiden täytyy olla kunnossa oikeaan aikaan tapahtumien onnistumiseksi.

– Joku on joskus sanonut, että hyvä suntio on näkymätön. Nykyään tekniikka kuitenkin vaatii sen että suntio on näkyvästi paikalla toimitusten aikana.

Siivoukset vievät työajasta ison osan, sillä suntio siivoaa sekä kirkkoa että tarvittaessa muitakin seurakunnan kiinteistöjä.

– Aikaisemmin suntiot valmistivat Muuramen seurakunnassa tarjottavat ruoatkin pullapitkoista karjalanpaisteihin, mutta nykyään vain tuuraan keittiössä tarvittaessa.

Työ on muuttunut vuosien aikana myös teknisemmäksi. Kirkonkellojen sähköistäminen, äänentoistolaitteet ja tabletilla hoidettavat järjestelmät ovat tuoneet uusia osaamisvaatimuksia. Tekniikasta onkin parempi tykätä edes vähän, sillä jatkuva kouluttautuminen on osa työtä.

 

Herkkyyttä ja vahvuutta

Suntion työ ei ollut Susannan alkuperäinen uravalinta. Uusi ammatti alkoi kiinnostamaan häntä hoitovapaan aikana suntiona työskentelevän ystävän positiivisen mallin myötä vuoden 2000 alussa. Kaupallisen työn kellokortti vaihtui pian suntio-opintoihin Jyväskylän Kristillisessä opistossa.

– Opintojen sisältö oli tosi mielenkiintoinen sekoitus kirkon käytännön työtä ja kirkkohistoriaa. Koulutuksesta olisi ollut hyötyä, vaikka en olisi koskaan päätynyt suntioksi.

Susanna on oppinut työn kautta, että hyvä suntio on vastuuntuntoinen, palveluhenkinen ja valmis kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä. Suntion ammatissa tarvitaan organisointitaitoja sekä kykyä tehdä töitä itsenäisesti että osana työyhteisöä.

– Parasta tässä työssä on työkaverit ja työn monipuolisuus.

Suntio kohtaa työssä ihmisiä elämän kaikissa vaiheissa. Merkityksellisimmiltä tuntuvat hetket löytyvät Susannan mielestä juuri kirkollisista toimituksista.
– Juhlissa näkee ihmisten reaktiot aidoimmillaan.

Suntio on usein läsnä tilanteissa, joissa suru on vahvasti mukana. Työ vaatii sydäntä ja tilannetajua, koska ihmiset ovat surun ja ilon keskellä herkimmillään. Hautajaisissa korostuvat herkkyys ja ihmisten huomioiminen.

– Nuoren ihmisen hautajaisissa on otettava kaikki ammattitaito käyttöön herkkyyttä unohtamatta. Pienen vauvan siunaamisessa mukana olo on ollut raskaimpia työtehtäviäni, Susanna muistelee.


Ennakointia ja fairya

Jumalanpalvelusten valmisteluun kuuluu muun muassa tuoreiden kukkien hankkiminen alttarille, tilojen siistiminen, kirkkokahvitarvikkeiden hankinta ja järjestäminen sekä kuulutusten ja kolehtitietojen esille laitto. Viimeistään vartti ennen toimitusta tilaisuus käydään vielä läpi papin ja kanttorin kanssa.

– Avaan yleensä kirkon ovet tuntia ennen tilaisuutta, jos joku haluaa vaikka tulla hiljentymään paikalle aikaisemmin.

Ihmisten turvallisuudesta vastaaminen toimitusten aikana on myös merkittävä osa suntion työtä. Vuosittaisissa Kirkon palvelijoiden koulutus- ja neuvottelupäivissä saadaan turvallisuuskoulutusta, jota hyödynnetään oman kirkon toiminnassa.

– Kirkkoa seurataan valvontajärjestelmien avulla, kaikki liikkeet jäävät kameroihin talteen ja tarvittaessa jälkitarkastusta varten.

Suntio huolehtii pappien ja rippikoululaisen albojen tekstiilihuollosta, ehtoollisvälineistön puhtaudesta ja kunnosta sekä ehtoollistarvikkeiden tilauksista. Tahrojen poisto kirkkotekstiileistä kuuluu niin ikään suntion tehtäviin, samoin kuin pappien vaatetusavustaminen ennen toimitusta.
– Ehtoollisviini lähtee pois tuoreeltaan ihan vain viileällä vedellä ja fairylla, Susanna vinkkaa.

Suntio varmistaa, että kirkko on valmis kohtaamaan ihmiset heidän elämänsä tärkeinä hetkinä.
Keksintöä edeltää usein ongelma ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Virsitaulun numeroita ei ollut enää tilattavissa halutun kokoisina, mutta Susannapa keksi korvaavan tuotteen: kaupan mustasta, gn-muovisesta eineslaatikosta sai leikattua sopivia virsinumeroita. Kukapa olisi arvannut että joku kaunis päivä lihapullarasian muovikin pääsee pyhään käyttöön.
Alttaripöydällä on aina oltava tuoreita kukkia.
Tapahtumien äänentoiston ohjaaminen on yksi suntion tehtävistä.
Suntio on vähän kuin perheenäiti. Hän huolehtii valmisteluista, turvallisuudesta, kiinteistöistä ja siitä, että kaikki lopulta sujuu.
Rauhallisuus on tärkeä elementti, kirkossa ei kiirehditä. 

---------------------

Työn ääressä:

Kirkos eka, kirkos vika 

Jännitystä voisi leikata vaikka saksilla, niin tiivistä se on. Hääpari seisoo kaukana ovella ja on pian valmiina astumaan elämänsä tärkeimmälle alttarille - papin vihittäväksi.

Vihkitilaisuutta ennen suntio on asetellut alttarin eteen vihkiryijyn, avannut virsikirjan oikeasta kohdasta kaasoille ja bestmaneille sekä sujauttanut nenäliinat hääparia varten alttarikaaren koloon kaiken varalta.

Juhlaväki istuu paikallaan penkeissä, joku vilkaisee taakse. Ihmiset odottavat vain sitä hetkeä, kun häämarssi alkaa.

Milloin se soitto oikein alkaa? Kuka sen päättää? No suntio tietenkin.

Kun suntio näkee, että kaikki on valmista, hän antaa merkin kanttorille soittamisen aloittamiseksi.
– Joskus sovimme myös, että kun hääkellojen soitto on loppunut, kanttori aloittaa häämarssin. Jos joku vieras sattuisi tulemaan myöhässä, niin ehtii paikalle vielä ennen kellojen soiton loppumista.

Vuosien varrelta Susannalle on jäänyt mieleen myös ihmisten kekseliäisyys. Lintuinfluenssan aikaan perinteisestä riisinheitosta hääparin päälle piti luopua. Hääväki heitti silloin "mielikuvitusriisiä" ilmaan ja sekin toimi hyvin.

Joskus rappusilla puhalletaan saippuakuplia ja tehdään koivunoksakuja. Kerran hääväki päästi ilmaan valtavan määrä valkoisia kaasuilmapalloja. Seuraavana päivänä näky ei ollut enää yhtä herttainen, kun tyhjentyneet pallot roikkuivat koivunoksilla Muuratjärven tuulessa heiluen.

– Eräs hääpari vapautti kaksi kyyhkystä ilmaan kirkon pihalla ja ne lähtivät saman tien määrätietoisesti kohti kotilakkaa. Se oli kaunista katseltavaa.

Kun vihkitilaisuus on ohi ja ihmiset ovat lähteneet, suntio jää vielä hetkeksi. Hän huolehtii, että paikat tulevat siivotuksi, tavarat laitetaan paikoilleen ja kirkko on valmiina seuraavaa toimitusta varten.

Teksti ja kuvat: Johanna Sell